16.05.2012

En tiedä mistä tää blogin aloittaminen nyt yhtäkkiä kumpusi. Toisaalta olen kyllä ajatellut monen monta kertaa aloittaa,sillä tiedän kirjoittamisen helpottavan omaa oloani tän asian käsittelemisessä.

Olen siis 25vuotias, avioliitossa elävä nuori nainen. Ehkäisy jätetty pois 04/2010, eikä mitään ole tapahtanut. Tällä hetkellä olen siis tahattomasti lapseton, sillä syytä tähän ei ole löydetty, enkä usko että koskaan löydetäänkään.

En oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa, mitä kirjoittaa ja mitä mitä mitä  mitä. Tällä hetkellä oma tunne maailma on jotenkin niin sekaisin, kiitos osakseen menkkojen.

Ensimmäinen vuosi oli meillä sitä jännittävää aikaa 'projektin' suhteen. Aina jännäiltiin joka kuukausi että JOKO NYT?  Kuukaudet kului ja vaihtui vuodeksi.. Ensimmäinen käynti lapsettomuuspolilla oli 05/2011. Käynti ei ottanut tuulta allensa minun ylipainon takia. Ultrassa ei nähty munasarjoja, ainoastaan lääkäri mainisti lihaskyhmystä eli myoomasta joka oli emättimen etuseinämässä. Epäiltiin myös PCOS-oireyhtymää, mutta tarkaksi ei voitu sanoa, sillä lääkäri ei nähnyt niitä munasarjoja. Suoraan sanottiin ettei toiveita raskaaksi tulosta ole sillä sen hetkisellä painolla eivätkä ota meitä jatkotutkimuksiin ennen kuin BMI (painoindeksi) olisi 35 tai alle ja paino 88kg tai alle.

Tarjosivat ravitsemusterapeuttia jota en ottanut vastaan. Tässä vaiheessa voin kertoa pudottaneeni vuonna 2008 painoa 21kg eli tiesin kyllä miten sen saan alas JOS vain tahdon. Lätkäsivät keltarauhashormoni reseptin kouraan ja milteimpä potkivat ulos huoneesta.  Meille OLI varattu 90 MINUUTIN VASTAANOTTOAIKA josta käytettiin n. 45MINUUTTIA.

Käynnin jälkeen muistan itkeneeni miehelleni kuinka pahalta tuntui lääkärin sanat... Kuinka kylmästi lääkäri oikeasti kohteli ylipainoista asiakasta?

Puoli vuotta kului. Söin lääkärin määräämät 3kk keltarauhashormonia,kroppa ei ottanut kiertoa omakseen vaan sen sijaan lihoin n.10kg sinä aikana kun niitä popsin. Menin omalle tk-lääkärille jossa kerrottiin ettei asialle voi tehdä  mitään että ne vaikuttaa painoon.. Apua ei siis herunut vaan olin ns.oman onnen nojassa. En myöskään jatkanut lääkkeiden syöntiä, enhän halunnut lihoa yhtään enempää. Haaveet lapsesta oli edelleen pinnassa, joka paikassa, joka päivä,ihan aina...

Lokakuussa 2011, aloitin elämäntapa remontin. Tähän päivään mennessä kun tätä kirjoitan on kiloja tippunut 31kg. Toinen polikäynti oli toukokuun alussa, jossa lääkäri (tällä kertaa mies lääkäri) onnitteli painonpudotuksesta ja näytti meidän 'projektille' vihreää valoa. Nyt siis olemme todellakin menossa kohti lapsettomuushoitoja, siis ME? OIKEASTI?  IHAN AIKUISTEN OIKEASTI ME?  Olen käynyt infektioverikokeissa, nyt tulevana perjantaina otetaan alkukierron verikokeet. Ensi viikolla torstaina tai perjantaina on munatorvien aukiolotutkimus ja sitten on mitä? En tiedä. Lääkäri puhui käynnillä hormoneista joita ehkä kerettäisiin kokeilemaan nyt seuraavasta kierrosta ennen polin sulkua. Niin, kyllä, meillä poli on kiinni 3kk ja aukeaa taas syksyllä. :(

Nyt toukokuun 2012 käynnillä lääkäri teki myös ultran jossa näki munasarjat jotka näytti hyviltä,samoin  kohtu oli normaali ja limakalvot ok. Mieskin on tutkimuksissa käynyt, eikä hänen puoleltaan ole mitään estettä. Lääkäri sanoi ettei näe estettä luomu raskautumiselle, vaan kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta kun aikaa on mennyt suht pitkän aikaa niin pitää asialle tehdä jotain, ihan jo meidänkin kannalta. Se oli helpottavaa kuulla, mutta silti mieltä kalvaa koko ajan että MIKSI? MIKSI? MIKSI? Mieltä painaa myös tämä vuosi sitten löydetty lihaskyhmy,myooma. Tällä hetkellä sen koko on 2x2cm. Lääkärin mukaan ei ole vaikutusta raskautumiseen tai synnytykseen, mutta silti se vaivaa mieltä.  Toisaalta olen onnellinen ettei se ole kohdussa.Mun äidiltä on kohtu poistettu juurikin näiden myoomien takia.  Mä niin toivon ettei se lähtisi kasvamaan :(

Olen toisaalta onnellinen, että ollaan nyt tässä pisteessä. Toisaalta mua ahdistaa asia ihan hirmuisesti. Mulla ei ole juurikaan ketään kelle puhua ja tuntuu ettei kukaan lähipiirissä ymmärrä mitä tässä käydään läpi. Monet sanoo edelleen ettei se lapsi sen takia tule kun sitä yritetään ja toivotaan liikaa. MUTTA KUN TAJUAISITTE ETTEI SE OLE SIITÄ KIINNI! Mä heitin jo vuosi sitten (ekan polikäynnin jälkeen) kirveen kaivoon. Mutta kuulemma ihminen stressaa alitajuntaisesti? Öh? Niinpä kai. Siitähän tää meidän lapsettomuus johtuukin että stressaan alitajuntaisesti.

Onneksi sain eilen postin kautta kirjan 'Ei Kenenkään Äiti' jonka aijon antaa esim.omalle äidilleni luettavaksi. Samaa myös suunnittelin omalle siskolleni, sillä se vois auttaa tätä lähipiiriä ymmärtämään tätä asiaa ja miettimään mitä sitä suustansa päästää. Mutta ne jotka ei tätä ole kokenut itse, käynyt läpi, eivät voi tietää miltä musta tuntuu.


‎*Lapsettomuuden hyväksymisessä tarvitaan uusia harrastuksia, uutta ajateltavaa, aktiivisuutta mutta myös hiljentymistä, aikaa surulle ja luopumiselle. Tarvitaan apua ja tukea muilta ihmisiltä, läheisiltä ja muilta lapsettomilta mutta erityisesti puolisolta ja puolisolle**Tarvitaan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.*