Vielä jäi asioita kirjoittamatta joten täytynee tehdä siis toinen postaus. :)
Monet ihmettelee, että kun uskallan olla julkisesti lapseton. Öäm,mitä sitten? Siitä kuuluisikin puhua julkisesti,ainakin mun mielestä. Omalla kohdalla on loppunut kyselyt perheenlisäyksestä kovinkin lyhyeen kun oon asiasta kertonut. Kyllä kerron lapsettomuudestani facebookissa, mitä sitten? En hae tällä sääliä, enkä mitään sellaista. Monet pelkää myös leimaantumista ja juurikin tätä että ruvetaan säälimään ja voivotteleen. Itse en tähän kertaakaan törmännyt. En jaa kuitenkaan omalla nimellläni facebookissa tarkkoja tietoja mitä siellä käynnillä on tehty ym, sellainen ei mun mielestä kuitenkaan kuulu sellaiseen paikkaan. Ne jotka haluaa tietää tarkemmin, kysyvät ja vastaan mikäli tunnen että se on tarpeellista.
Tuossa kirjassa, 'Ei kenenkään Äiti' käydään läpi monenlaisia tarinoita, jotka ovat oikeiden ihmisten kirjoittamia. Kaikki lapsettomuus tarinat eivät pääty onnellisesti, ja tiedostan sen myös itsekkin. Osaa jää valitettavasti lapsettomiksi joko omasta tahdostaan tai ei omasta tahdostaan. Lapsettomuushoidot eivät missään nimessä ole helppoja, ei miehellä eikä myöskään naiselle. Kirjassa on muutaman miehenkin tarina, heidän kokemastaan.Suosittelen siis lämpimästi kyseistä kirjaa joko sinulle tai jollekkin tutulle joka käy samoja asioita läpi.
Meidän kohdallamme tulevat hoidot ovat vasta ensi askel tähän karuun maailmaan, mikä vaikuttaa parisuhteeseen, seksiin, aivan kaikkeen. En odota hoitojen suhteen oikeastaan mitään, sillä tiedostan tosiaan myös sen toisen puolen, sen että hoidoista huolimatta saattaa jäädä jäljelle vain tyhjä syli. Vaikkakin tää asia on joka päivä enemmän ja vähemmän mielessä, meen päivä kerrallaan.
** Never stop hoping
Need to know where you are
But one thing's for sure
You're always in my heart
Wherever you are
I won't stop searching
Whatever it takes me to know**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti